Taijiquan (Taiji, Tai Chi Chuan) on vanha kiinalainen liikuntalaji, jossa yhdistyvät itsepuolustustaito, kiinalainen filosofia ja perinteinen lääketiede. Sitä kutsutaan usein kiinalaiseksi aamuvoimisteluksi tai varjonyrkkeilyksi.

Taijin perusliikkeet tehdään hyvin hitaasti, keskittyneesti ja mahdollisimman rennosti. Samalla kun taiji on hyvää liikuntaa, se myös lisää keskittymiskykyä ja kehotietoisuutta. Taijilla on monipuolisia terveydellisiä vaikutuksia ja se toimii hyvin myös meditaationa. Jokaiselle harrastajalleen taiji antaa oman ainutlaatuisen kokemuksensa.

Nykyisin taijita on monia eri tyylisuuntia. Viisi päätyylisuuntaa ovat Yang-, Chen-, Wu-, Sun- ja Hao-tyylit.

Legendan mukaan 1300-luvulla elänyt taolainen pyhimys Zhan San-Feng kehitti taijin nähtyään linnun ja käärmeen taistelevan. Kuitenkin vasta 1600-luvulta löytyy varmoja tietoja Chen-suvusta, joka harjoitteli taijita. Taito oli suvun varjeltu salaisuus, joka opetettiin vain isältä pojalle. Vasta 1800-luvun lopulla taiji alkoi levitä Chen-suvun ulkopuolelle. Taijin opit ja salaisuudet pysyivät yhä tiettyjen sukujen hallussa, jotka myös kehittivät lajia kukin omaan suuntaansa.

Erityisesti Yang-suvun myötä taiji muuttui suuresti. Varsinkin suurmestari Yang Chenfu kehitti lajia poistamalla monet Chen-tyylin taijille ominaiset rajut piirteet. Hän halusi korostaa taijin terveydellisiä näkökohtia ja tehdä sen sopivaksi kaikenikäisille ja –kuntoisille ihmisille. Yang-tyylin taiji saikin suuren suosion ja nykyisin se on yleisin taiji-tyyli. Yang Chenfu’lla oli lukuisia oppilaita, mutta yksi hänen arvostetuimpia oppilaitaan oli Tung Yingchieh, jonka pojanpoika Tung Kaiying opettaa myös Suomessa.